Lauantaina 8.6.08 oli taas yksi hellepäivä. Koko päivän oli jotenkin tavallista tuskaisempi olla. Koko perhellä oli tuona päivänä jostakin syystä pinna tiukalla kuin kuminauha. Minä itkin ja tein tavallisia jokapäiväisiä hommia apinan raivolla ja sinnillä. Uhastakin, vaikka normaalisti olisin ollut seuraavana päivänä niin kipeä, etten olisi liikkeelle päässyt.
Illalla sitten istuin katsomassa lasten kanssa Columboa televisiosta. Kun se loppui klo 21, nousin ja suureksi iloksi huomasin, että nyt meni kalvot rikki! Riemuni oli survottava vatsanpohjaan, ettei lapset vielä tietäisi- saattoihan syntymään mennä vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Lähdin samointein soittamaan Hyvinkään synnärille ja kysymään toiminta-ohjeita. Aiemmilta tenavilta ei kalvot olleet menneet rikki, kuin puhkaisemalla.
Kotona neuvottiin odottelemaan aamuun. Jos säännölliset supistukset eivät olleet alkaneet siihen mennessä, olisi mentävä sairaalaan. Tämä sen vuoksi, että kun lapsivedet on menneet on infektioriski olemassa. No, en ehtinyt olla kuin tunnin verran, niin alkoi suhteellisen lievä verenvuoto. Ja taas soittamaan. Kätilö neuvoi tulemaan sairaalaan, koska kyseessä oli "jo" kuitenkin neljäs lapsi. Kello 23.30 saunan jälkeen lähdimme ajelemaan Hyvinkäälle.
Mennessä kohdunkaula ei ollut kuin muutaman sentin auki. Meidät laitettiin perhehuoneeseen odottelemaan, joskos synnytys käynnistyisi. Kätilö kehotti soittelemaan, jos asiaa on. Supistukset olivat mielestäni koko ajan epäsäännölliset, mutta kipu kuitenkin yltyi supistus supistukselta. Aamuyöllä joskus puoli viiden - viiden aikoihin oli supistukset niin tuskaisen repiviä, että ajattelin kestävyyden loppuvan. Koska supistukset eivät olleet mielestäni säännölliset, ajattelin tässä synnytyksessä käyvän samalla tavalla kuin tyttäreni syntymässä. Millaa tein 36 tuntia- supistuksia oli, mutta niiden epäsäännöllisyydestä johtuen ne eivät olleet avaavia. Soitin kätilölle ja sanoin, että nyt en kestä enää haluan epiduraalin.
Kätilö tuli tarkistamaan asian ja yllätys- yllätys, kohdunsuu oli kuin olikin auki 8 senttiä! Suunnaton helpotus, että jotain oli tapahtunut ja tapatui koko ajan! Kätilö tuumaili, miksi en ollut soitellut ja ei ollut arvannut tulla koska oletti meidän nukkuvan ja odottelevan vain tapahtumien alkua. Kerroin hänelle miten asian näin. Siitä sitten siirryttiin synnytyssaliin ja mietittiin mitä kivulle voitaisiin tehdä. Epiduraali oli pois laskuista, koska synnytys oli jo niin lähellä. Kätilö ehdotti spinaalipuudutusta ja sen hyväksyin.
Aika kuintenkin vierähti siinä tuumaillessa. Kello oli varmaan yli puoli kuusi, kun kysyin kätilöltä, että milloin lääkäri spinaalin tulee laittamaan. Hän totesi, että heti kun hän soittaa. Sanoin, että soitappa sitten. Lääkäri tuli vähän ennen kuutta ja spinaali oli laitettu 5.55. Kylkiasennosta kun pyörähdin selälleni tunsin miten "jotain tipahti". Sanoin sen ääneenkin, että nyt tipahti jotain! Kätilö levitti kätensä, katsoi anestesialääkäriä ja naurahti. Eipä ollut spinaalista varsinaista hyötyä avautumisvaiheessa.... "Joosepin" syntymä olisi nyt!
Ääneen ihmettelin, että mitä minä työnnän, kun en tunne mitään. Kätilö neuvoi, milloin saan ponnistaa. Ja minä tyttöhän töitä tein käskettyä! Kätilö kielsi ponnistamasta ja minä annoin mennä sen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... "Jooseppi", joka syntymähetkellään muuttui Jooseppiinaksi, syntyi toiselle työnnölle klo 06.04.
47, xx, +21
Kun Jooseppina oli syntynyt, alkoi ongelmien havaitseminen heti. Ensinnäkin, kuten kuvastakin näkyy, tyttö oli liian sinunen. Montaa minuuttia ei maailmassa vielä ollut ollut, kun sanoin kätilölle:" Vie se pois, tolla ei oo kaikki kunnossa!". Eikä ollutkaan.
Hapetusarvot oli päin seiniä ja Helsinkiin tuli lähtö lastenteholle sydänvikaepäilyn vuoksi. Helsingissä selvisi hyvin nopeasti, että tyttö on täysin terve. Ada kärsi syntymän jälkeisistä ns. adaptaatiovaikeuksista eli tuli liian äkkiä ulos, eikä elimistö ehtinyt tottua äkilliseen muutokseen kohdun sisäisestä elämästä kohdun ulkoiseen elämään.
Vauvan vointi parani nopeasti. Syntymää seuraavana päivänä tyttö palasi takaisin Hyvinkäälle ja keskiviikkona 10.6 kotiin, aivan kuten tavalliset lapset muutama päivä syntymän jälkeen kotiutus. Siitä alkoikin syömistaistelu, jota jatkettiin kuukausia- vieläkin, tällä hetkellä Ada 11 kk. Syömisongelmat onkin sitten toinen tarina kaikkine mutkineen....
 |
.jpg)
